keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Lapsen kohtaaminen


Tähän asti olen kirjoittanut muun muassa kuntoutuksen tavoitteista, käsitteistä ja ihmisoikeuksista. Aika teoreettista tekstiä siis ja ehkä kaukana käytännön hoitotyöstä. Nyt tulee sitten vaihteeksi konkreettisia toimintaohjeita poikkeavasti kehittyvän lapsen kohtaamiseen.

Ole vahvasti läsnä

Ole aito, keskity lapseen, yritä joskus olla vaatimatta mitään. Ole tietoinen siitä, mitä teet ja tiedosta tunteesi; voi tehdä kipeää, jos lapsi torjuu sinut. Ajattele silloin, että tämä sattuu, mutta ei ole vaarallista, minä kestän kyllä. Kohtaaminen itsesi kanssa voi auttaa lapsenkin kohtaamisessa.

Hyväksy lapsi sellaisena kuin hän on

Hyväksy se, ettei lapsen kanssa aina suju, niin kuin toivoisit. Usein lapsen kokemat vaatimukset ahdistavat lasta ja siksi estävät häntä toimimasta hyvin. Älä keskity odottamaan, että lapsesta TULISI jotain, opi näkemään, että lapsi on se persoona, joka on.  

Yritä selvittää, mitä lapsi haluaa ilmaista käytöksellään

Kuuntele, kun lapsi kommunikoi toiminnallaan. Hän sanoo toimintansa kautta: ”Minä tarvitsen jotakin”. Ajattele silloin: ”Minun pitää tässä ja nyt pohtia, mitä lapsi tarvitsee.” Esimerkiksi pakkotoiminnot voivat syntyä lapsen kokiessa tarpeen, jota hän ei pysty tulkitsemaan tai toteuttamaan, jolloin hän heittäytyy johonkin toimintaan, joka tuttua ja turvallista.

Panosta dialogisen kommunikaatioyhteyden luomiseen

Suhtaudu lapsen omituiseltakin näyttäviin kommunikaatioyrityksiin kommunikaationa. Ongelma on usein se, että me haluamme lapsen kommunikoivan meidän tavallamme, ja se voi olla ainakin aluksi mahdotonta. Hyväksy se, ettei kommunikaatioyhteys aina onnistu.

Älä korosta häiriökäyttäytymistä

Muista ”älä-läikytä-liinalle”-syndrooma; odotuksilla on tapana toteutua. Aikuisen vahvasta reaktiosta häiriökäyttäytymiseen lapsi voi joko ahdistua tai ihastua, ja kummassakin tapauksessa häiriökäyttäytyminen yleensä lisääntyy. Ota vaikeat tilanteet positiivisina haasteina.

Näe lapsen näkökulma

Ymmärrä, että lapselle hänen oma käytöksensä on normaalia, eli parasta, mitä hän siinä tilanteessa voi tehdä. Lapsi voi uskoa kommunikoivansa samoin kuin muutkin tai esimerkiksi luulla, että kaikki vammaiset osaavat lukea (kuten CP-vammainen Tuomas Alatalo luuli). Huomaa, että lapsi kokee usein tulleensa väärinymmärretyksi ja nämä turhaumat kertyvät ja purkautuvat kohtauksina – kohtaa silloin lapsi!

Huolehdi turvallisuudentunteesta, mutta tarjoa monenlaisia kokemuksia

Jos ulkoinen todellisuus tuntuu lapsesta kaoottiselta, auta lasta keskittymään johonkin turvalliseen, esimerkiksi tuttuun lauluun tai pehmoleluun; se helpottaa lapsen orientoitumista tilanteeseen. 
Älä kuitenkaan rajoita lapsen elämää liikaa. Monenlaiset kokemukset, kuten matkat ovat tärkeitä kehityksen kannalta.
 
****************************

Nämä ohjeet eivät olleet minun keksimiäni. Lainasin viisaammalta, nimittäin kokemusasiantuntijalta. Ohjeet on muokattu autistisen Iris Johanssonin kirjan "Toinen maailma jonka tunnen" ohjeista vain hieman sovellettuna. Iris neuvoo siinä aikuisia autististen lasten kohtaamisessa, mutta päätelkää itse, ovatko ohjeet sovellettavissa muidenkin lasten kanssa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti