lauantai 17. elokuuta 2013

Kova juttu



Pidätkö punk-musiikista? Minä en. Varsinaisesti. Paitsi kun Pertti Kurikan Nimipäivät soittaa.

Keikka vammaistutkimuksen konferenssissa oli tosiaankin kova juttu. Siitä ei voinut olla pitämättä. Ei voinut olla hyppimättä ja huutamatta mukana. Silti epäilin, olisiko tuosta bändistä kertova elokuva Kovasikajuttu mun makuuni, rajoittunut ja ennakkoluuloinen kun olen.


Ajattelin kuitenkin katsoa elokuvan, koska se kuitenkin jo "virankin puolesta" kuuluu yleissivistykseen. Ja onhan sitä ihan valtavasti kehuttu ja moneen kertaan palkittukin, vaikka sellaisista syistä en yleensä elokuvia katsele. Mutta ostin dvd:n – kun halvalla sain. Ja nyt harmittaa, etten ostanut kauppaa tyhjäksi. Tässä olisi loistava lahjaelokuva ihan kenelle* vain!

Tämä elokuva kannattaa katsoa, vaikka ei tykkäisi punk-musiikista. Tai vaikka ei yleensä katsoisi dokumenttielokuvia. Tai vaikka ei olisi lainkaan kiinnostunut kehitysvammaisista ihmisistä.

Nimittäin elokuvassa oli kaikkea, mitä hyvässä elokuvassa on: Loistavat päähenkilöt. Taitava ohjaus. Hieno tarina. Huumoria, jännitystä, romantiikkaa, rosoisuutta. Vahvoja tunteita laidasta laitaan. Aitoja ihmisiä. Koskettavia kohtaamisia. Ei pelkkää elämän makua vaan elämää itseään.

Kaikki tämä rähjäisten punk-miesten maailmaan sijoitettuna. Ai niin, ja kehareiden. Jotenkin se vaan on tässä ihan toissijaista. Vaikka samaan aikaan tietysti ensisijaistakin. Kuka muu olisi menossa stagelle paskat oikeasti housussa ja keitä muita aikuisia pakotettaisiin jalkahoitoon tai asumaan jossain, missä eivät halua. Ja kuka muu pystyisi sellaiseen totaaliseen vilpittömyyteen?


En halua pilata juttua yrittämällä selittää sitä auki. Se täytyy itse kokea!


*No, ei ehkä pienille lapsille eikä sellaisille ahdasmielisille ihmisille, jotka ehdottomasti eivät halua ahdasmielisyydestään luopua

2 kommenttia:

  1. Kiitos Johanna tästä bloggauksesta. Naulan kantaan. Vaikka tämä kirjoituksesi on vuodelta 2013, on tämä ajankohtainen juttu. Siis kun PKN ja Aina mun pitää edustaa Suomea Euroviisuissa. Peukut ja varpaat pystyyn - aina meidän pitää äänestää (vaikka paskat housuissa)! t. kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin :) Peukut ja varpaat pystyyn, että Eurooppa ymmärtää hyvän päälle!

      Poista